Viikot ei ole veljeksiä

Eipä ole viikotkaan veljeksiä. Paitsi maanantait yleensä, yhtä tahmeata dieselin käynnistystä koko aamu.

Aamun ensimmäinen toimenpide oli laittaa kännykän herätys hiljaiseksi, ennen kuin se ehti herättää. Sai sitten vähän lisäaikaa loikoa.

Tiedossa oli, että ulkona on lunta. Lisää lunta. Ensin ajattelin jättää koko Hesarin hakematta postilaatikolta, mutta eihän sitä aamupuuroa saa alas ilman Hesaria. Paitsi että kaurahiutaleet oli loppu ja piti korvata viilillä, joka toki oli omatekoistsa luomua ja aamun yleisilmeestä poiketen aivan erinomaista. Päälle siskon tuomia mustikoita, aina parempaa! Siis, Hesaria hakemaan… pihalla oli hyvinkin hankikanto, ainakin armeijasuksille, päällä kovaa ja alla raskaanoloista, kosteampaa mössöä. Jätin lumityöt suosiolla iltaan – jos vaikka vesisade auttaisi. Please.

Varmaan tuossa kuitenkin käy niin, että räntää tulee lisää ja aurausautot ajelevat Riihiniityntietä edestakaisin ja työntävät kaiken lumen sisäänmenoväylällemme ja auton saa jättää tielle, tai sitten vetää nelivedolla kunnon vauhtia pihan perälle kuuseen. Postilaatiikkokin on jo sellaisella tasolla, että saa kohta kumartua polven tasolle ottamaan aamulehtiä, lumipenkka kasvaa, mutta postilaatikko ei älyä kohota ylemmäs.

Hetken piristys tuli, kun Tiinan (kuopus) kanssa lähdettiin suuntaamaan kohti Otaniemeä: Tyttö alkoi hervottomasti nauraa, kun pyörätiellä himokuntoilija työnsi/nosti pyöräänsä eteen/ylöspäin lumimössössä. Kuntoilu on toivottavasti terveellistä, sitä ko. atleetilla todellakin riitti, lähin kunnolla aurattu osuus taisi olla n. kahden kilometrin päässä.

Siinä sitä sitten ajeltiin kohti etelää, kun katuvalot syttyi. Siis syttyi, ei sammunut. Automaattikin huomasi, että taitaa olla kuitenkin vielä pimeätä ja sumuista. Lisää kustannuksia Espoon veronmaksajille. Mutta eihän täällä ole ennenkään osattu energia-asioita hoitaa, energiayhtiökin myytiin markkinavoimille.

Käytiin sitten Karakallion Alepasta (muistuu Elanto mieleen) ostamassa Tiinalle terveelliset eväät: energiajuomaa, energiajuomaa, energiapatukoita, välipalajuomaa. Laskettiin, että jos 5 kuukautta lukee pääsykokeisiin a 20 pv/kk ja kevyesti 9 € menee ruokiin/piristyksiin, se on 900 € investointi. Halvempaa silti kuin ameriikoissa.

Matka sitten sujui kummallisen joutuisasti, kehä jumitti vaan Leppävaarassa (minkähänlainen jumi iskee, kun tunnelit avataan ja kaikki itämaan tietäjät pääsee vapaasti ajamaan Leppävaaraan asti), Otaniemeen päästiin pienellä jonotuksella eikä Länsiväylälläkään ollut paljon ketään. Parkkihalli oli sitten jo lähes täysi, taitaa olla nousukausi menossa. Hyvä että on tuo parkkitutka, osuu paremmin ruutuihin, joiden viereen tumpelot ovat käyneet ruiskauttamassa pikku-toyotansa niin, että ne vievät kahden auton väliköstä n. 1.2 osaa.

Sen jälkeen vielä normisuoritus eli kävely kuudenteen kerrokseen PC-laukun kanssa, lisäpainona 140 kcal välipalajuomaa. Tarttui minullekin.

Kategoria(t): Elämää. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s