Kulttuuria ja urheilua

Tai toisinpäin …

Tänään tein pientä kestävyysharjoittelua luisteluhiihdon merkeissä. Kun Ritva lähti kaupunkiin katselemaan penkkaririehaa (siis sen jälkeen, kun minä olin lähtenyt jo hiihtämään…) niin ajattelin ensin, että ainakin tunnin hiihdän – no sitten tunnin kohdalla, jotta siinä se taitaa mennä 1.5 tuntia samalla ja sitten tietysti nälkä kasvoi vielä ja laskettelin menemään 2 tuntia, matkaa kertyi jotain 24 km. Välillä (mutta vaan välillä) jo tuntuu, että pystyy luistelemaan oikein suksen päällä eikä kantilla ja joskus jopa ylämäessä saa sekä jaloilla että käsillä vauhtia ja yleensäkin tasapaino on ehkä vähän parantunut, siinähän ei paljon kahdella jalalla olla yht’aikaa lumella – paitsi jos alamäessä käyttää latua. Myötätuulessa tasaisella on muuten yhtä juhlaa 😉

Keskisyke oli 130, mutta kuten kuvasta näkyypi, ei mitään tasaista 130:tä…

Arvannette, maistuiko kahvi ja pulla hiihdon jälkeen Suomen Ladun tukikohdassa …

Oittaalla oli myös hiihtokilpailut, ilmeisesti sotaveteraanien – kovaa, oikeesti, painoivat ”ikäihmiset” numerolappu selässä. Välillä kyllä kun olen katsellut siellä ladulla niitä, jotka suurinta vauhtia pitävät (ei näitä sotaveteraaneja), kiinnittää huomiota homman totisuuteen, siellä mennään tosi otsa rypyssä – sanoisin ikähaarukassa 60-75, nuoret sitten painaa muuten vaan lujaa, mutta osaavat kepeästi pujotella tällaisten pujottelukeppien ohi 🙂

Kulttuuria oli eilen, kun oltiin Saukkosten kanssa Pakilan Hyvän Paimenen kirkossa Ystävänpäivän konsertissa. Erityissolistina oli tenori Hannu Jurmu, joka lauloikin tosi komeasti vaikkapa nyt ”Ave Maria”, ”Sinua, sinua rakastan” ja ”O sole mio”. Eniten ehkä kuitenkin lämmitti mieltä Pakilan ala-asteen musiikkiluokkien esitykset, mm. aivan upeasti oli käytetty pienen sellonsoittajan säestystä kuorolaululle ja aivan loistava pieni tyttöhuilisti soitti huilua, joka oli melkein yhtä pitkä kuin tyttö itse – hienoa!

Kulttuuripainotteisen illan päätimme vielä kotona katsomalla DVD:ltä yhden Maigret-jakson, eikös Pariisi ole kulttuuria 🙂

JK. Tänään muuten päivän toinen kohokohta oli, kun Vivan soitti vaarille ja kysyi, ”onko teillä Abbaa” – viikonloppuna on takuuvarmasti 😀

Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s